Insomnia kuuluu laajaan kirjoon elokuvia, jotka ovat tulleet suurelle yleisölle tutuiksi lähinnä uudelleenfilmatisoinnin kautta. Tässä tapauksessa sentään nimi on säilynyt alkuperäisenä, toisin kuin esimerkiksi Abre los ojosin (engl. Open your eyes) tapauksessa, jossa Hollywood-pläjäyksen nimi on jostain syystä Vanilla Sky. Molemmat versiot nähneet tehkööt tuomion, onko tuolla nimen muuttamisella perusteltua syytä. Veikkaukseni on kyynistä sorttia.
Insomnia kertoo ruotsalaisesta poliisista Jonas Engströmistä (Stellan Skarsgård), joka lähetetään kollegansa kanssa norjaan auttamaan murhatun teinitytön tapauksen selvittämisessä. Alusta saakka on selvää, ettei Engströmillä ole kaikki kunnossa. Väsymys ja vitutus päällä on vaikea keskittyä olennaiseen eikä keskiyön aurinko auta asiaa. Silloin tapahtuu helposti virhe ja Engströmin virhe on kohtalokas, hän ampuu vahingossa kollegansa murhaajan takaa-ajossa. Sen jälkeen nukkuminen on entistä mahdottomampaa. Engström alkaa peitellä jälkiään ja tekojen käydessä brutaalimmiksi katsojan alkaa käydä yhä vaikeammaksi samaistua päähenkilöön. Ainakin jos pitää itseä mukavana tyyppinä. Keski-iän kriisi menee hiukan överiksi.
Päähenkilön tekosia ei turhia selitellä, hän on oma raadollinen itsensä, joka on jatkuvasti luhistumispisteessä ja vain vaivoin pitää fasadia yllä. Engström on tehnyt valintansa peitellä tekoaan ja tämän päätöksen ja sen johdonmukaisen noudattamisen jälkiseuraamuksia seurataan elokuvassa intensiteetillä, joka jää puuttumaan monesta painavia kysymyksiä eksplisiittisemmin esiin nostavasta pätkästä. Insomniassa ei vaikeita kysymyksiä tuoda hopeatarjottimella katsojan eteen mutta ei niitä väistelläkään. Ne nousevat tarinasta luontevasti ja juuri siksi puhuttelevasti. Sanahelinälle ei jää sijaa kun tarina kertoo inhimillisestä kokemuksesta. Valinnan vaikeus, syyllisyys, huonon omatunnon sytyttämä tuhoava puoli ihmisessä, se kaikki pyritään usein tukahduttamaan ja kieltämään tai ainakin niitä vähättelemään. Taide voi paljastaa sen, minkä tietoisuus pyrkii kaunistelemaan. Mitä sinä tekisit jos olisi mahdollisuus päästä kuin koira veräjästä ja jatkaa uraa entiseen tapaan? Sehän oli vahinko, enhän voinut sille mitään, parempi kaikkien kannalta kun annan nukkuvan koiran olla. Selityksiä on monia, mutta kannattaa varoa menneiden joulujen haamuja, saattaa olla, etteivät ne anna enää nukkua; ainakaan ennen kuin on päästänyt irti valheestaan. Yhtä tuskallista kuin lohduttavaa on, että voi päästää irti milloin tahansa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Eikö tätä leffaa saa muuten kuin tilaamalla netistä?
No nyt vihdoin tämän leffan nähneenä, voin todeta, että aika hyvästä rainasta on kysymys. Ihan viittä tähteä en sille tuikkaisi, mutta neljä annan kyllä.
Kohtalaisen harvoin tulee vastaan tällaisia elokuvia, jossa päähenkilö kuvataan näin vastenmielisenä. Kyllähän elokuvissa varsin usein esitellään pääosassa rikollisia tai muuten moraalisesti arveluttavia ihmisiä, mutta yleensä heidän toimintaansa romantisoidaan. Insommian tapauksessa ei voi puhua sellaisesta. Tätä katsellessa tulee jollain asteella mieleen Harvey Keitelin "Paha poliisi", mutta Insommia on suoruudessaan ja uskottavuudessaan jopa sitä rujompi.
Jos haluaa nähdä vaihtoehtodekkarin, kannattaa Insommia tarkastaa. Mikäli sen siis jostain ensin löytää. Itse lainasin elokuvan Anterolta.
Eipä sitä tosiaan paljon muuten saa kuin tilaamalla. Mutta sehän ei nykyään ole kovinkaan hankalaa saatikka kallista kun tietää, mistä hakea. En nyt rupea mainostamaan mitään sivustoja, mutta kyllä tämäkin leffa kohtuuhinnalla toimituksineen löytyy melko helposti.
Post a Comment